Vähemmän on enemmän – miksi iso soundi syntyy karsimalla

Yksi yleisimmistä syistä, miksi biisit eivät kuulosta isoilta, on se että niissä on liikaa kaikkea.

Liikaa raitoja. Liikaa ideoita. Liikaa plugareita. Liikaa taajuuksia päällekkäin.

Ja ironisesti lopputulos on usein päinvastainen kuin tavoite. Biisistä ei tule suurempi vaan pienempi. Sekavampi. Sameampi. Sellainen, jossa mikään ei oikein erotu kunnolla.

Nykyään tämä on helpompaa kuin koskaan, koska mitään oikeita rajoja ei enää ole. Raitoja voi olla rajattomasti, plugareita voi olla jokaisessa kanavassa ja vaihtoehtoja on loputtomasti. Se houkuttelee lisäämään koko ajan jotain uutta, koska tuntuu että “vielä vähän lisää” tekee tästä isomman.

Todellisuudessa iso soundi syntyy yleensä päinvastaisella tavalla.

Se syntyy siitä, että jokaisella elementillä on tilaa.

Tämä alkaa jo sovituksesta. Jos biisissä on kymmenen asiaa, jotka kaikki yrittävät olla huomion keskipisteessä samaan aikaan, miksaus ei voi pelastaa sitä. Jokainen elementti tarvitsee oman roolinsa ja oman tilansa. Kun niitä on liikaa, ne alkavat kilpailla keskenään. Ja kun kaikki kilpailee, mikään ei voita.

Yksi konkreettinen esimerkki tästä on symbaalit. Ne vievät yllättävän paljon tilaa, erityisesti ylätaajuuksissa, ja leikkaavat helposti kaiken muun läpi. Jos niitä on koko ajan, ne voivat tehdä miksauksesta levottoman ja peittää muita asioita alleen. Pelkästään se, että jättää symbaalit pois osasta biisiä, voi avata tilaa todella paljon. Yhtäkkiä muut elementit tuntuvat isommilta, vaikka mitään ei ole lisätty - päinvastoin jotain on otettu pois.

Tämä sama ajatus toimii kaikkialla.

Moni yrittää rakentaa isoa soundia lisäämällä kerroksia. Tuplataan, triplataan, lisätään padia, lisätään toinen pad, lisätään efekti, lisätään vielä yksi. Lopulta kasassa on paljon materiaalia, mutta vähemmän selkeyttä. Usein yksi hyvin valittu soundi toimii paremmin kuin kolme keskinkertaista päällekkäin.

Sama ilmiö näkyy miksauksessa plugareiden kanssa. Kun vaihtoehtoja on loputtomasti, niitä myös käytetään. EQ tähän, kompressori tuohon, saturaatio varmuuden vuoksi ja vielä jotain “väriä” päälle. Helposti käy niin, että prosessointi alkaa ennen kuin biisiä on edes kunnolla kuunneltu. Silloin ei enää ratkaista mitään tiettyä ongelmaa, vaan tehdään asioita tekemisen vuoksi.

Yllättävän usein biisi alkaa toimia paremmin siinä vaiheessa, kun kaikki pluginit laitetaan hetkeksi pois ja kuunnellaan mitä siellä oikeasti tapahtuu. Jos balanssi toimii pelkillä fadereilla edes jollain tasolla, ollaan jo pitkällä. Jos ei toimi, ongelma ei välttämättä ratkea lisäämällä prosessointia.

Kompressio on tästä hyvä esimerkki. Nykyään sitä on käytännössä rajattomasti käytössä, joten sitä myös käytetään paljon. Välillä jopa siksi, että ei tarvitse tehdä voluumi-automaatioita käsin. Mutta kompressio ei ole ilmainen ratkaisu. Se muuttaa ääntä, ja usein vie samalla transientteja ja dynamiikkaa. Kun sitä kertyy tarpeeksi, lopputulos voi olla tasainen mutta eloton.

Tässä kohtaa kannattaa joskus kokeilla vastakkaista lähestymistä. Sen sijaan että kompressoi kaiken tasaiseksi, tekee automaatiot käsin. Se vie enemmän aikaa, mutta usein säilyttää enemmän eloa ja dynamiikkaa. Kaikkea ei tarvitse puristaa yhteen, jotta se toimisi miksissä.

Yksi tapa pakottaa itsensä tähän ajatteluun on rajoittaa vaihtoehtoja. Esimerkiksi päättää, että biisissä saa olla vain tietty määrä raitoja, tai että käytössä on vain muutama perusplugari. Tämä kuulostaa keinotekoiselta, mutta toimii yllättävän hyvin. Kun vaihtoehtoja on vähemmän, päätöksistä tulee selkeämpiä ja fokus pysyy olennaisessa.

Sama pätee jo kirjoitusvaiheessa. Biisi, joka toimii pianolla tai kitaralla, toimii yleensä myös tuotettuna. Jos biisi tarvitsee kymmenen kerrosta kuulostaakseen miltään, ongelma ei välttämättä ole miksauksessa tai soundeissa vaan itse biisissä.

Lopulta kyse ei ole siitä, että mitään pitäisi väkisin vähentää. Kyse on siitä, että jokaisella asialla on syy olla siellä. Jos jotain ei oikeasti tarvita, se todennäköisesti tekee kokonaisuudesta huonomman, ei paremman.

Iso soundi ei synny siitä, että kaikki on koko ajan äänessä.

Se syntyy siitä, että oikeat asiat ovat oikeassa paikassa, ja niille on jätetty tilaa.

Tiivistettynä

• liika määrä raitoja tekee miksauksesta helposti pienen ja sekavan
• hyvä sovitus ratkaisee enemmän kuin miksaus
• yksi toimiva soundi on usein parempi kuin monta päällekkäin
• plugareita kannattaa käyttää tarkoituksella, ei varmuuden vuoksi
• kompressio ei ole ilmainen ratkaisu, vaan sillä on aina vaikutus soundiin
• rajoitukset voivat parantaa lopputulosta
• jos jokin ei tuo lisäarvoa, se vie sitä